Matkalla puhuimme paljon ruoasta ja juomasta, sen lisäksi että nautimme niistä (ja niitä). Yksi olennainen osa Sardinian makuja on Mirto, kasvi jota käytetään monin tavoin, mutta ennen kaikkea liköörin valmistuksessa. Erään iltakeskustelun aiheena paluumatkan välietapilla Milanossa olikin tämä Mirto, löytyykö sitä Suomesta ja mikäs se kasvi noin niin kuin oikeastaan onkaan.
No sehän on Myrtti. Onhan se täälläkin tuttu.
Ja totta kai, juuri tämän reissun ja näiden keskustelujen jälkeen, kun palaan Meijerille, on Tiinan kukkakaupan hyllylle ilmestynyt "Myrtus Communis", Myrtti eli Mirto. Bonsai-mallia, mutta oikea Mirto kuitenkin. Nyt se ihmettelee maailmaa meidän keittiössä. Vielä ei ihan saada omaa likööriä, mutta jos sentään saisimme sen pysymään hengissä.
Kuvakavalkadi Sant'Efisiosta löytyy täältä.
Pukkilassakin on tapahtunut kaikenlaista, palaan niihin, jahka sielu ehtii perille tänne asti, on vieläkin matkalla. Imagen juttu tuli, löytyy toukokuun numerosta.
Kommentit